Miia Ylijoki

Matkani tämän työn äärelle alkoi omasta elämästäni. Perheessämme on neurokirjon piirteitä ja pitkään elin itsekin huomaamattani selviytymistilassa. Olin tottunut pärjäämään, kantamaan vastuuta ja jatkamaan eteenpäin, vaikka keho kertoi tarvitsevansa jotain muuta. Jossain vaiheessa pysähdyin sen äärelle, ettei jatkuva sinnittely voi olla koko perheen kohtalo ja aloin etsiä meille kokonaisvaltaista tukea.

Joogasta tunnevyöhyketerapiaan

Ensimmäiset askeleeni kulkivat joogan, meditaation ja syvärentoutuksen kautta. Olen harjoittanut joogaa lähes kahdenkymmenen vuoden ajan ja vuonna 2018 perustin oman joogastudion Paimioon, joka myöhemmin laajeni hyvinvointiyritykseksi. Vaikka joogasta tuli tärkeä osa elämääni, huomasin silti eläväni kiireessä ja kuormituksessa. Ymmärsin, ettei rentoutus ja sen keinot yksistään riittäneet, vaan piti päästä kiinni juurisyihin. Elämämme alkoi muuttua vasta, kun löysin tunnevyöhyketerapian. Sen myötä löysin vähitellen takaisin myös itseeni. Perheemme ei enää tarvinnut selviytyä päivästä toiseen, vaan elämään alkoi mahtua myös lepoa, yhteyttä ja iloa.  Vuosien aikana olenkin syventänyt osaamistani joogan keholiikkeestä ja tunnevyöhyketerapiasta myös neurokirjon erityispiirteisiin, traumatietoisuuteen, hermoston toimintaan, kehotunneyhteyteen ja aivojen neuroplastisuuteen.

Aivo- ja keskushermostovamma ratsastusonnettomuuden seurauksena

Vuonna 2021 elämä pysäytti minut uudella tavalla. Sain ratsastusonnettomuuden seurauksena aivo- ja keskushermostovamman. Toipuminen oli pitkä matka, jonka aikana jouduin opettelemaan uudelleen, miten oma kehoni, mieleni ja hermostoni toimivat yhdessä. Tiedän omasta kokemuksestani, miltä ylikuormittunut hermosto tuntuu. Tiedän myös, että palautuminen ei tapahdu pakottamalla, vaan turvallisuuden, levon ja pienten askelten kautta. 

Miksi teen tätä työtä?

Haluan auttaa ihmisiä ymmärtämään itseään syvemmin – ei vain ajatusten, vaan myös kehon ja hermoston kautta. Uskon, että kun ymmärrämme, mitä meissä tapahtuu, voimme lakata taistelemasta itseämme vastaan. Tilalle voi vähitellen tulla enemmän selkeyttä, yhteyttä ja keveyttä.

Työssäni yhdistyvät hermoston toiminnan ymmärtäminen, kehotunneyhteys, tunnevyöhyketerapia, jooga, traumatietoisuus ja vuosien kokemus neurokirjon parissa. Omien lasteni kohdalla olisin toivonut tukea paljon aiemmin. Siksi hyödynnän omaa osaamistani ja autan aikuisten lisäksi myös jo alle kouluikäisiä lapsia saamaan kokonaisvaltaista tukea haasteisiinsa. Matkan varrella olen usein myös huomannut, että Suomessa apua saa neurokirjon haasteisiin julkiselta puolelta usein vasta kouluiässä ja silloinkin odotus voi olla kohtuuttoman pitkä.

Vapaa-ajallani viihdyn luonnossa, meditoin, tunnemaalaan ja vietän aikaa hevosten kanssa. Luonto, eläimet ja hiljaisuus muistuttavat minua siitä, että elämässä ei ole kyse vain selviytymisestä, vaan siitä, että voimme tuntea olevamme elossa.

Toivon, että jokainen voisi elää vähän kevyemmin ja juuri sellaista elämää, joka tuntuu itselle merkitykselliseltä. Tai kuten nuorin lapseni sen sanoi: ”Eikö olekin ihanaa, kun voi kulkiessaan hypähdellä ylös ilmaan ilman, että pelottaa mitä sitten tapahtuu.”